Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa sinulle yleiskuva selän rakenteista ja toiminnasta. Mikään kaikenkattava tutkielma tämä ei ole, mutta keskitytään tärkeimpiin rakenteisiin ja toimintamekanismeihin.
Ranka
Koiran rintarangassa on 13 nikamaa, joista jokaisesta lähtee kylkiluupari. Kylkiluista 9 ensimmäistä kiinnittyy suoraan rintalastaan, loput rustoisen liitoksen kautta. Poislukien viimeinen 13. kylkiluu, mikä on usein “kelluva” eli alaosastaan ei missään kiinni.
Eri osissa rankaa nikamien välinen liikkuvuus vaihtelee.
Liikkuvuuteen vaikuttaa mm.
– nikaman rakenne (fasettinivelien kulmaus/suunta)
– välilevyjen paksuus
– ligamentit, niiden sijainti ja tiukkuus
Rintaranka on hyvin jäykkä verrattuna kaularankaan ja lannerankaan.
Lanneranka sen sijaan tuottaa sitäkin enemmän liikettä, varsinkin ojennus-koukistus suunnan liike kasvaa mitä taaemmas lannerangassa mennään. Kolmannen lannenikaman tasolla se on vain 3° kun L6-L7 liikkuvuus on jo 12° ja L7-S1 välissä jopa 32°. (Benninger ym. 2006; Ficher & Lilje 2014.)
Esimerkiksi saksanpaimenkoirilla lannerangan liikkuvuus kasvaa lannerangan alusta loppuun liki 30°. Tähän vaikuttaa eniten paksummat välilevyt, mitkä kasvavat neljän viimeisen nikamavälin aikana jopa 2mm. (Benninger ym. 2006.)
Sivutaivutusta tulee koiran lannerangasta keskimäärin 1-2° nivelväli, kuitenkin eniten L4-L5 ja L7-S1 väleistä (Aidrian 2016).
Anatomia rajoittaa liikettä. Nikamien välisten nivelpintojen kulmaukset vaikuttavat osana mihin suuntaan liikkuvuutta on. Rotujen väliset erot anatomiassa ovat isoja.
Selän lihaksisto
Selän lihaksiston runko muodostuu kolmesta eri lihaskokonaisuudesta, tätä kutsutaan erector spinae järjestelmäksi. Sen osat ovat 1. Spinalis 2. Longissimus 3.Iliocostalis.
Antaakseni kuvaa järjestelmän monimutkaisuudesta, esimerkiksi spinaaliseen osaan (tai puhutaan myös transversospinaalisesta osasta), mikä on kaikista lähimpänä rankaa oleva näistä kolmesta, kuuluu lihakset: spinalis, semispinalis, multifidus, rotatores, interespinalis ja intertransversarius. Nämä kaikki ova sarja pieniä lihaksia, mitkä kulkevat kallon pohjasta ristiluuhun. Esim. multifidukset kulkee nikaman okahaarakkesta toisen nikaman fasettinivelen ulokkeeseen. Ja spinalis okahaarakkeiden välillä.
Longissimus, mikä on selän lihasryhmässä keskimmäisenä, on yksi lihas, missä lihassäikeet kulkee nikamien okahaarakkeiden, poikkihaarakkeiden, kylkiluiden ja lantion välillä lihassäikeiden kiinnittyessä aina muutaman nikaman välein.
Ulommaisena kulkee iliocostalis -lihasryhmä, minkä säikeet kulkee kiinnittyen nikamien poikkihaarakkeiden ja kylkiluiden välillä.
Mikä näiden lihasten tehtävä sitten on koiran liikkuessa? Totuus on, että emme ihan tarkkaan tiedä. Mittauksia on tehty vain multifiduksesta, longissimuksesta ja iliocostaliksesta. Suurin osa kuitenkin osallistuu rangan ojennukseen ja sivutaivutukseen. Osa lihaksista on enemmän rankaa stabiloivia kun taas toiset tuottavat enemmän liikettä.
Selän rakenteista thoracolumbaalifaskia eli lanne-selkäkalvo, ansaitsee vielä oman mainintansa. Se on laaja vahva kalvomainen rakenne mihin kiinnittyy isoja lihaksia, kuten latissimus dorsi (leveä selkälihas) ja gluteus maximus (pakaralihas). Lanne-selkäkalvo alkaa rintarangan puolen välin tienoilla ja peittää alleen selän lihakset koko rinta- ja lannerangan alueelta. Lanneselkäkalvo muuttuu lantion alueella gluteal fasciaksi, mikä taas jatkuu takajalan ulkosyrjää fascia lataena. Fascia lataen toimintaan liittyy vahvasti myös tensor fascia latae lihas. Tämä faskioista muodostuva toiminnallinen ketju tuottaa merkittävän osan voimasta koiran laukatessa tai hypätessä. Fasciat toimivat jänne – jousi periaatteella, mistä voit lukea lisää koira liikkeessä -kirjoituksestani. Faskioita on kaikkialla ja niiden toiminnallisia ketjuja on vaikea erottaa toisistaan, sillä ne kaikki liittyvät toisiinsa enemmän tai vähemmän ja vaikutus liikkeeseen riippuu paljolti liikkeen suunnasta.
Lopuksi
Selkä on monimutkainen anatominen ja toiminnallinen kokonaisuus. Selkärankaa tukee lisäksi myös paljon ligamentteja ja myös selkäydinhermot kulkevat rangan sisällä. Lisäksi selän toimintaan vaikuttavia lihaksia on muitakin kuin tässä kirjoituksessa esiteltyjä.
Olen aloittanut anatomian opiskelut yli 10v sitten, opiskellut hevosen, koiran ja ihmisen anatomiaa. Niissä kaikissa on paljon samankaltaisuuksia ja aina kerratessani huomaan haluavani ymmärtää anatomiaa ja selän toimintaa vielä paremmin. Enkä usko sellaista päivää tulevan, milloin tietäisin riittävästi, koska tutkimustietoa tulee jatkuvasti lisää. Hyvä niin.
Lähteet:
Adrian, C. 2016. Applied canine biomechanics. Teoksessa Animal physiotherapy – Assesment, treatment and rehabilitation of animals. McGowan, C. & Goff, L. 2nd. edition. Wiley Blackwell.
Budras. 2010. Anatomy of the dog.
Fisher & Lilje. 2020. Dogs in motion.
Kuvalähteet:
Kuva 2. Anatomy drawing school. Szunyogy & Feher. 1996.
Kuva 3. The dog anatomy workbook. Gardiner & Raynor. 2020.
Kuva 1. Kuvapankki Canva
