Tässä rakenteen vaikutus liikkumiseen -kirjoitussarjan toisessa osassa tarkastellaan tarkemmin takaosan mittasuhteiden vaikutusta liikkumiseen ja lisäksi pohditaan keskivartalon merkitystä.
Tämä kirjoitus perustuu pääosin Zinkin ja Schlehrin (2020) artikkeliin “Working dog structure: evaluation and relationship to function”. Lisäksi toisena lähteenä on käytetty kirjaa Dogs in motion, Fisher & Lilje (2014).
Kulmaukset
Myös takajalkojen rakenteessa puhutaan kulmauksista. Kulmauksilla tarkoitetaan lantion ja takajalan luiden suhdetta toisiinsa koiran ollessa seisoma-asennossa. Kulmauksia arvioidessa vedetään suora viiva lantion takaa istuinluusta maahan, mikäli koiran takatassu asettuu vihreälle alueella, kulmaukset on “sopivat”. Mikäli jalka jää taakse (punainen alue) kulmaukset on voimakkaat tai liialliset ja mikäli taas eteen, puhutaan suorista kulmauksista.
Takajalan kulmauksissa molemmat ääripäät voivat aiheuttaa ongelmia. Oma mututuntuma on, että vastaanotolla useammin päänvaivaa tuntuu aiheuttavan liian suorat takajalat kuin liian voimakkaasti kulmautuneet. Liiallisista kulmauksista näyttelylinjainen Saksanpaimenkoira on ääriesimerkki. Myös suoraselkäisemmillä työlinjan Saksanpaimenkoirilla näkee usein monia muita rotuja voimakkaita kulmauksia.
Takaapäin voimakkaasti kulmautuneet takajalat usein kääntyvät sisäänpäin (Kuvan oikeanpuolimmainen pirros). Useimmilla paimenkoirille, kuten bordercollielle kintereiden sisäänpäin kääntyminen on hyväksi, sillä se auttaa vakauttamaan asentoa paimentaessa, jolloin koira usein kulkee matalana ja menee usein makuulle. Labradoreille ja useimmille metsästyskoirille suora takajalkojen asento on parempi. Ne tarvitsevat vahvaa tukevaa liikettä, eikä niinkään elastisuutta.
(Zink & Schlehr 2020.)
Pihtikinttuinen asento on osin rakenteellinen, mutta voi olla myös toiminnallinen. Tai vaikka se olisi rakenteellinen, saatetaan harjoittelun avulla saada asentoa jonkin verran suoremmaksi. Käytännössä tämä tapahtuu takajalan loitontajalihaksia vahvistamalla ja harjoittamalla asennon/liikkeenhallintaa toivotuilla liikeradoilla.
Miten takajalkojen kulmautuminen vaikuttaa liikkumiseen
Mikäli takajalan kulmaukset on riittävät tai “sopivat”, takajalka venyy liikkeessä pitkälle vatsan alle ja ojentuu taakse tuottaen samalla jousen omaisesti voimaa. Suorassa takajalassa voimantuotto ja myös askelpituus jäävät pienemmiksi. Liikkumisen Jänne-Jousi – mekanismista voit lukea lisää blogikirjoituksesta Koira liikkeessä.
Molemmissa ääripäissä on omat ongelmansa: liian suorat kulmaukset aiheuttavat kuormitusta polven ja kintereen nivelille ja ligamenteille.
Voimakkaat takajalkojen kulmaukset sen sijaan vaikeuttaa jalan käyttöä. Liikkeessä koiran on vaikea hallita painoa yhdelle jalalle sen ottaessa askelta. Lihasvoima ei riitä ylläpitämään asentoa ja asento on epävakaa. Sen takia näiden koirien takaosan liike on usein laahaavaa ja toisinaan jopa huteraa.
Rotujen välisiä eroja
Juoksemiseen jalostetuilla koirilla (kuten vinttikoirat) on vähemmän lihasta jalan alaosissa. Tämä tekee juoksemisesta tehokkaampaa, koska raajan paino painottuu yläosaan ja alaosa on selkeästi kevyempi. Näillä koirilla takaosan lihakset on usein suuremmat suhteessa etuosaan, koska takaosan tehtävä on tuottaa voimaa, etuosan rooli on enemmänkin jarruttaa.
Otetaan verrokiksi toisesta ääripäästä vankkarakenteinen koira, PitBull. Niillä jalat ovat pitkälle alas asti lihaksikkaammat, mistä on hyötyä voimantuotossa ja lisäksi vahvat jalat mahdollistavat paremman kehonhallinnan myös kontaktitilanteissa.
Luiden mittasuhteissa on myös eroja rotujen välillä. Jalan kokonaispituudesta reisiluun osuus on keskimäärin 37%, sääri 37% ja kintereen alapuolinen osa 26%. Juoksijoilla, kuten whippeteillä ja Borzoilla, reisiluu vaikuttaa olevan suhteessa pidempi, kun taas corgeilla ja Chihuahualla suhteessa lyhyempi. Reisiluun pituus ei kuitenkaan ole suhteessa koiran kokoon, sillä myös esim. tanskandogeilla reisiluu on “lyhyt”. Tässä erot ovat kuitenkin 6% sisällä. Lyhytjalkaisilla koirilla sen sijaan jalan alaosa kintereen alapuolelta, eli ns. metatarsaalialueen suhteellinen pituus on suurempi verrattuna muihin rotuihin, vaikkakin suhteet ovat tässäkin hyvin lähellä toisiaan.
(Fisher & Lilje 2014)
Etu- ja takaosa eri paria?
Koirat liikkuvat usein käyttäen kahta eri jalkaparia. Toisinsanoen etujalat tekee yhdessä omiaan ja takajalat omiaan. Vähän kuten kaksi kaksijalkaista, ei kuten nelijalkainen. Tämä on siis ihan normaalia koiralle, mutte sen lisäksi on myös mahdollista, että koiralla etu- ja takaosa ovat eri paria myös rakenteellisesti.
Mikäli koiran etuosan kulmaukset on suorat ja takaosan kulmaukset suhteessa suuremmat, on takajalan askel luonnostaan pidempi kuin etujalan. Tämä saattaa luonnollisestikin aiheuttaa haasteita koiran kehonkäytölle. (Zink & Schlehr 2020.)
Keskivartalo
Zink & Schler määrittelee työkoiran keskivartaloa mm. seuraavanlaisesti:
Työkoiralla tulee olla riittävän syvä rintakehä, mikä mahdollistaa riittävän tilan keuhkoille. Rintakehä ei kuitenkaan saa olla liian leveä, että se ei haittaa liikkumista. Rintakehän tulisi kuitenkin olla laaja, jotta kylkiluut suojaa rintakehää, mutta lannerangalle tulee olla riittävästi tilaa. Lanneselässä tulee olla riittävä liikkuvuus, mutta myös hyvä elastinen lihaksisto, jotta se kestää rasitusta. Koiran seistessä vatsalihakset pitää pystyä tuntemaan.
Tiedämme, kuinka paljon liikettä nikamista tulee keskimäärin eri osissa selkärankaa. Sen sijaan keskivartalon toiminnassa lihaksisto on muuttuva tekijä. Vatsa- ja selkälihasten välinen lihastasapaino, mahdolliset kireydet tai epätasapaino vaikuttavat keskivartalon toimintaan merkittävästi. Vaikka nikamien liikettä ja lihasaktivaatiota on tutkittu, koiran “Core” eli keskivartalo on silti aihe, josta tiedämme melko vähän. Yksi keskivartalon merkittävistä rooleista on kuitenkin olla siltana taka- ja etuosan välillä. Sen tehtäviin kuuluu voiman ja liikkeen välittäminen, mutta myös kehon vakauttaminen. Lisää tietoa selän biomekaniikasta löydät aikaisemmasta blogitekstistä koiran selän rakenne ja toiminta.
Lopuksi
Rakenne antaa koiran liikkumiselle raamit, mutta sen lisäksi on paljon toiminnallisia asioita, mitkä myös vaikuttavat liikkeeseen. Lihaskireyksillä, tai sillä, millaista liikuntaa koira saa, voi olla valtavia merkityksiä sen liikkumistapaan. Ja näillä kaikilla taas on oma merkityksensä kehon kokonaiskuormitukseen.
Lähteet ja lisälukemista
Zink ja Schlehr. 2020. Working dog structure: evaluation and relationship to function
Fisher & Lilje (2014): Dogs in motion.
Emma L. Webster, Penny E. Hudson and Sarah B. Channon. 2014. Comparative functional anatomy of the epaxial musculature of dogs (Canis familiaris) bred for sprinting vs. fighting. J. Anat. (2014) 225, pp317–327 doi: 10.1111/joa.1220
