Katsaus tuoreeseen Ruotsalaisilla urheilu- ja hyötykoirilla tehtyyn kyselytutkimukseen: Injuries and Associated Factors in Swedish Sporting and Utility Trial Dogs—A Cross-Sectional Study. Essner A, Hesbach AL, Igelström H, Kjellerstedt C, Svensson K, Westerlind H. 2024.
Valitsin tämän aiheen, koska julkaisu on tuore, mutta sen lisäksi olen myös ollut kahdesti yhden kirjoittajan, Amie Hesbachin koulutuksissa, ja arvostan häntä suuresti. Näiden syiden lisäksi tutkimuksessa mielestäni osutaan syvälle koiraharrastusten ytimeen, ainakin näin fysioterapeutin näkökulmasta katsottuna. Meillä on mahtavia lajeja, joita voi harrastaa eri tasolla ja eri lajeissa tarvitaan eri ominaisuuksia. Ne haastavat niin koiraa kuin ohjaajaakin. Monet lajit ovat kuitenkin ehkä kuormittavampia koirille kuin yleisesti ajatellaan, ja vaikka lajit eivät muutu, kouluttajien taidot lisääntyy ja koirien ominaisuudet kehittyvät tai valikoituu lajeihin sopiviksi. Tason noustessa myös kilpailun kovenee ja lajien vaativuus lisääntyy. Mutta lisääntyykö toimet eläimen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi samaa vauhtia? On siis todella tärkeää, että saamme näistä asioista lisää tietoa, sillä vain siten voimme ymmärtää syy-seuraus suhteita ja pyrkiä vaikuttamaan niihin.
Tässä kirjoituksessa käsitellään ensin tiiviisti tutkimusta ja sen tuloksia. Lopussa on omaa pohdintaa lajien kuormittavuudesta ja riskeistä, sekä keinoista, joilla loukkaantumisia voitaisiin ehkä välttää.
Kuvaus tutkimuksesta:
Kyselytutkimuksella haluttiin selvittää millaisia vammoja Ruotsalaisilla urheilukoirilla esiintyy, ja tutkia, liittyykö vammoille yhteyttä rodun, sukupuolen, kastraatio/sterilisaatio, tottelevaisuuden, iän ja vammahistorian suhteen.
Tässä tutkimuksessa vammoiksi luokiteltiin tuki- ja liikuntaelin, neurologiset, ihovauriot, hammasvauriot ja silmävammat sekä akuuttista tai toistuvasta mikrotraumasta johtuvat vammat. Lonkan tai kyynäränivelen dysplasiaa ei huomioitu.
Tulokset tiivistettynä
- Kyselytutkimukseen osallistui 1528 koiraa.
- Yli puolet näistä koirista 58,7%, oli loukkaantunut jossain vaiheessa elämäänsä.
- Lihas- nivel ja ihovauriot olivat tavallisimpia.
- Vammautuminen tapahtui tyypillisesti:
- rangan alueella (suojelu), tassuihin(etsintä), päähän (viesti), lapaan (haku ja jälki) ja polveen (agility).
- Tavallisin ikä loukkaantua oli 4,6v.
- 24% vastaajista kertoi loukkaantumisesta lajiharrastuksien aikana tai kilpailuissa ja 33% muissa tilanteissa.
- Suurin osa loukkaantumisista tapahtui metsässä:
- liukastuminen 9,4%,
- tuntematon syy 7,2%,
- törmääminen 6,5%,
- hyppääminen 5,3%,
- toisen koiran kanssa leikkiminen 5,3%
Lihasvammat olivat tavallisimpia viestissä, suojelussa, agilityssä ja haussa. Lihaksiston vammat olivat useimmiten lihasvenähdyksiä ja tendinopatioita. Nivel ja ligamenttivammat olivat yleisimpiä agilitykoirilla. Niistä yleisin oli trauman aiheuttama venähdys. Lihas- ja nivelvammat olivat yleisimpiä Bordercollieilla, ihovammat sen sijaan Malinoiseilla ja Labradorinnoutajilla. Ihovammoista tavallisin oli haava. Lisäksi määrittelemätön ontuma oli hyvin tavallinen.
Mielenkiintoista kyllä, kaikki huomioon ottaen, suurin loukkaantumisprosentti 75,8% oli viestiä harrastavilla koirilla (messenger). Muiden lajien osalta jako oli: Toko 57,6%, Rally-toko 58,4%, Agility 63,7%, Suojelukoirille ei ole juurikaan raportoitu niskan vammoja, mikä oli tutkijoille yllätys. Kaikissa lajeissa loukkaantumisen riski kasvoi iän myötä.
Suurin osa loukkaantuneista koirista palasi treeniin (81,8%)
Loukkaantumisriskiä kasvatti myös, jos koira oli rodultaan Bordercollie tai Belgianpaimenkoira Malinois. Tätä tutkijat selittävät rotujen yleisyydellä harrastuksien parissa, mutta myös niiden temperamentin, nopeuden, rohkeuden ja työmotivaation arveltiin vaikuttavan tuloksiin.
Miten koiran luonne vaikuttaa?
Tutkimuksessa oli pohdittu myös koiran luonteen vaikutusta suorittamiseen ja tietysti myös loukkaantumisherkkyyteen. Onkin tutkittu, että koiran rohkeus ennustaa hyvää menestystä (ruotsalaisissa) palveluskoirakokeissa. Korkealla tasolla suorittavat koirat ova rohkeampia alemmalla tasolla suorittaviin verrattuna. Muita positiivisia yhteyksiä suorituskykyyn on leikkisyydellä, uteliaisuudella ja sosiaalisuudella. Negatiivisesti sen sijaan vaikuttaa välttelevä käytös. Luonteenpiirteiden merkitystä tai suhdetta vammoihin ei tämän artikkelin mukaan ole suoraan tutkittu, mutta jos aihe kiinnostaa olen listannut lisälukemiseksi muutamia tutkimuksia (poimittu tämän tutkimuksen lähdeluettelosta).
Lopuksi
Tutkijatkin muistuttavat, että vaikka nyt keskiössä on loukkaantumiset, tietysti lajeja harrastetaan, koska ne tarjoaa koiralle (ja ohjaajalle) mielekästä tekemistä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Lisäksi on arvokasta, että tähän tutkimukseen osallistui hyvin monipuolisesti eri lajien harrastajia (agility, toko, rally-toko, palveluskoiralajit jälki, haku, viesti jne.
Lopuksi nostettiin esiin, kuinka tärkeää oppia lisää eri lajeihin liittyvistä vammoista, sillä vain siten voimme oppia ennaltaehkäisemään niitä ja tekemään harrastamisesta turvallisempaa koiralle sekä edistämään eläinten hyvinvointia. Ennaltaehkäiseviksi keinoiksi tutkijat nostavat nimenomaan jalostuksen sekä koirien arki- ja treenirutiinit.
Oma pohdinta
Olin yllättynyt loukkaantumisten yleisyydestä maastolajeissa, sillä verrattuna vaikkapa agilityyn ero ei ollut kovin suuri. Mutta vielä yllättävämpää oli viestikoirien loukkaantumisalttius. Tätä ihmettelin suuresti ja koska laji on minulle vieras, tein hieman taustatutkimusta. Kävi ilmi, että kyseessä on hyvin vaativa laji ja lisäksi sitä harrastetaan Ruotsissa selkeästi enemmän kuin Suomessa. Nämä tietysti selittää tuloksia.
Mielenkiintoista olisi myös tietää, millaisia valmistautumisrutiineja juuri näillä koirakoilla on ollut ennen loukkaantumisia ja lämmitelläänkö koiria riittävän hyvin ennen maastolajeja tai pidetäänkö niiden lihashuollosta huolta. Kireä lihas nimittäin revähtää todennäköisemmin kuin elastinen. Tätä asiaa käsittääkseni oli selvitettykin yleisellä tasolla saman tutkimusryhmän aikaisemmassa kyselyssä (löytyy lähteistä).
Joka tapauksessa, muistetaan lämmitellä koirat (edes kevyesti) ennen maastosuorituksia ja pitää myös yleisesti huolta monipuolisesta liikunnasta.
Olen myös hieman sitä mieltä, että koiran fyysistä kuormitusta lajeissa ei yleisesti tunnisteta niin hyvin kuin olisi tarpeen. Ja kuormitushan ei tarkoita, että suorituksen pitää olla ultramaratonsuoritus, vaan kuormitus voi kohdistua vaikka vain yhteen ominaisuuteen, kuten esimerkiksi keskittymiseen (nosework), isometriseen lihastyöhön (tiivis kontakti) tai lihasvoimaan (intensiivinen seuraaminen). Enkä nyt tarkoita, etteikö näitä voisi tai kannattaisi tehdä, vaan niiden aiheuttaman kuormitus tulee huomioida.
Me kaikki tiedämme, kuinka taitavia eläimet ovat peittämään kipu/epämukavuutta, mutta väitän, että erityisen haastavaa kipua/epämukavuutta on havaita treenitilanteissa, missä koiran vire ja motivaatio tehtävän suorittamiseen on korkea. Mikäli fyysinen vaiva on vähäinen, koirat usein vain muuttavat hieman suoritustekniikkaa. Kovin usein näissä tilanteissa lähdetään hakemaan ratkaisua sheippaamalla suoritustekniikkaa uusiksi. Ja tämä saattaakin joskus olla ratkaisu haasteeseen, mutta koska olen fysioterapeutti, mietin aina ensimmäisenä: onko koiralla fyysiset edellytykset suoriutua halutulla tekniikalla vai miksi se valitsee vaihtaa tekniikkaa. Toivoisin, että tämä ajatus olisi myös koirien ohjaajien kysymyslistalla korkealla.
Jos koiran kanssa harrastetaan ja harjoitellaan tavoitteellisesti, miksi et tarkastuttaisi eläimesi fyysistä toimintakykyä ammattilaisella säännöllisesti, mutta erityisesti silloin, jos treenissä tulee haasteita.
Jos asetutaan hetkeksi koiran tassuihin ja otetaan esimerkki tokosta, vaikka seuraaminen. Jos koiran seuraamisasento alkaa valua väljäksi, eli se ajautuu kauemmas ihmisestä, eikä ole tiiviisti jalan vieressä. Syitä siihen voi tietysti olla monia ja yksi hyvin todennäköinen voi olla niskan ja selän lihaskireyksien tuoma epämukavuus asennossa olemiseen. Valuessa asennossa väljemmäksi tai alkaessa poikittaa, se pääsee helpottamaan epämukavuutta.
Lajien muuttuessa vaativammiksi, pitää myös eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen parantua ja juuri loukkaantumissyiden selvittäminen on yksi tärkeä keino turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Koiran fyysisten ominaisuuksien on oltava tehtävien vaatimalla tasolla ja joskus meidän ihmisten on vaikea tietää millaisessa kunnossa koira on. Kaivelin joku aika sitten koirien kuntotestejä, mutta en löytänyt oikeasti käyttökelpoisia. Osa oli suunnattu armeijan työkoirille ja osalle ei ollut kunnollista perustaa. Jollain tavalla meidän olisi kuitenkin hyvä varmistaa, että kestävyys, lihasvoima, jaksaminen ja liikkuvuus ovat harjoitusten kanssa samalla tasolla. Lajiharjoittelu nimittäin on usein yksipuolista, eikä oikeastaan koskaan riittävää.
Ennaltaehkäisyssä pääsee jo pitkälle kun muistaa perusasiat: lämmittele, huolehdi palautumisesta, harrasta & liiku monipuolisesti, kiinnitä huomiota koiran vireeseen ja tarkastuta aika-ajoin kireyksien / suorituskyvyn rajoitusten varalta.
Lähteet ja lisälukemista
Essner A, Kjellerstedt C, Hesbach AL, Igelström H. Injuries and Associated Factors in Swedish Sporting and Utility Trial Dogs-A Cross-Sectional Study. Animals (Basel). 2024 Jan 26;14(3):398. doi: 10.3390/ani14030398. PMID: 38338041; PMCID: PMC10854622.
Essner A, Hesbach AL, Igelström H, Kjellerstedt C, Svensson K, Westerlind H. Physical activity and sport-specific training patterns in Swedish sporting and working trial dogs-A questionnaire survey. Front Vet Sci. 2022 Nov 1;9:976000. doi: 10.3389/fvets.2022.976000. PMID: 36387412; PMCID: PMC9664515.
Svartberg, K. Shyness–boldness predicts performance in working dogs. Appl. Anim. Behav. Sci. 2002, 79, 157–174.
Svartberg, K. A comparison of behaviour in test and in everyday life: Evidence of three consistent boldness-related personality traits in dogs. Appl. Anim. Behav. Sci. 2005, 91, 103–128.
Svartberg, K. The hierarchical structure of dog personality in a new behavioural assessment: A validation approach. Appl. Anim. Behav. Sci. 2021, 238, 105302.
Svartberg, K.; Forkman, B. Personality traits in the domestic dog (Canis familiaris). Appl. Anim. Behav. Sci. 2002, 79, 133–155.
Svartberg, K. A possible basis for personality in dogs: Individual differences in affective predispositions. Appl. Anim. Behav. Sci. 2022, 255, 105740.
0 kommenttia